sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Angstipaskaako vai mitä.

Oon tässä vähä miettiny, että muuttaisko sitä tänne Oulun seudulle takas. Ei mulla oo oikeestaan mitään tuolla Keski-Suomessa. Eipä sillain mitään kavereita tai työpaikkaa minkä takia jäädä. Jos Joni tahtoo jäädä, niin se on sen oma päätös. Jämsä on perseestä, Korpilahti on perseestä ja varsinkin kaikki siinä lähellä. Enkä nyt tarkota JKL tai TRE, ne on kyllä mukavia.

Täällä nyt kun oon ollu lomalla Oulussa, niin oon kyllä huomannu, ketkä on tosissaan ystäviä. Ei niitä voi edes verrata Jämsään ja siinä sivussa oleviin kavereihin. Eräät puhuu paskaa seläntakana ja esittää kuin mitään ei ole tapahtunut. Luottamulliseksi tarkoitetut asiat kerrotaan eteenpäin. Voi kyllä, tiedän tästä, vaikken ole mitään sanonutkaan. Enkä ole edes pahoillani, vaikka näin teistä kirjoitan ja ajattelen.
Se uudenvuoden baarireissu oli parhain baarireissu ikinä, siellä pidettiin säännöistä kiinni ja oli törkeen hauskaa. Vaikka eräälle tuli pakit, niin muut lohdutti ja biletys jatkui. Ja noin olisi käynyt ihan selvinpäinkin, ihan missä suhteessa tahansa. Kaikista pidetään huolta.
Keski-Suomessa sentään puhutaan paskaa ja jätetään yksin. Monestikko sekin on huomattu ? Esimerkiksi masennukselle ja muulle paskalle nauretaan ja esitetään helvetin tekopyhää.
Täällä siitä voi puhua suoraan. JOPA ihan selvinpäin, mikä ei tulisi kovinkaan kuuloon Keski-Suomessa.

Jennalla tuli pää kipeäksi ja huimausta liian juomisen, liian vähän syömisen, liiallisen tanssimisen ja liian kovan musiikin takia. Ja kaikki lähti samaan aikaan, ilman mitään mutinoita pois. Haettiin pitsaa ja mentiin kotiin. Miiku oksensi autosta 4 kertaa koko matkalla. Me naurettiin, mutta niin teki Miikukin. Vaikka ensin kyllä lohdutettiin. Oli parhain ja reiluin baarireissu ikinä, vaikka kuulostaakin ihan normaalilta, mutta ei ole kovin monesti tätäkään koettu. Kun baari aukesi, siellä oli meidän kolmen lisäksi 2-3 ihmistä (ja väkeä tuli lisää illan myötä, baari oli ihan täynnä), mutta silti oli hauskaa.
Vaikka välillä mietin, että ollaanko me siellä kolmistaan plus muutama hassu ihminen, niin en halunnut lähteä pois niinkauan kun muut tahtoivat jäädä.

En ole nyt Jennaakaan nähnyt sellaiseen 3-4 vuoteen ja harmittaa kyllä tosissaan. Oli tosi kivaa nähdä ja kaikki palautui mieleen, ne muistot ja muut. Esimerkiksi yhteiset ratsastustunnit ja hoitohevoset, shoppailureissut ja muut typerät jutut jotka on ikinä tullut mieleen, myös riidat. Miikunkin kanssa kaikki yhtäkkiä vaan pongahti sillain mieleen, enkä sitäkään oo suunnilleen yhtä pitkään aikaan nähnyt. Sims 1:n pelaaminen, Mario Kart ja muu. En ees tajua miksen oo pitäny esimerkiksi Jennaan pitkään aikaan yhteyttä. Mutta sovittiin, että tästä eteenpäin aiotaan pitää enemmän ja toivottavasti se lupaus sitten pysyykin.

Kyllähän täällä muitakin kavereita on, mutta jostain syystä noiden näkeminen nyt vaikutti muhun jotenki erillailla. En tiedä miksi, mutta ei se niin haittakkaan.

Tästä nyt tuli tämmöinen postaus, mutta olkoot. Jenna lumppuseni, tiedän että luet tämän (olisiko sillä mitään vaikutusta, että annoin osoitteen), niin oot paras.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti